VillaMarsun Ploki

Hermoromahdus..

2011-08-07T01:42:00.002+03:00

Täten ilmoitan, että blogin ylläpitäjä on saanut hermoromahduksen.. Paineet kasvoivat liian suureksi ja täten jätän tämän blogin internetin historian siiville elämään omaa elämäänsä.

Stikkausharrastukseni ei suinkaan ole ohi, mutta olen hyvin inspiraatiokeskeinen ihminen, välillä on muita projekteja, kuten maalausta ja puutarhan hoitoa..

Kiitän kaikkia uskollisia lukijoitani! Ja kyllähän tämä profiili edelleen pysyy, joten ei sitä koskaan tiedä jos innostun uudestaan päivittelemään.. Siihen asti Facebook-ystäväni voivat tarkastella tuotoksiani Facebookin valokuva-albumissani. Siellä on tähän mennessä jo yhden upean maalauksen kuva..

Byebye forever, thanks ja dasvidanja madöfakö..!

Viime vuoden tuotoksia..

2011-01-21T09:37:00.000+02:00

Hei kaikki rakkaat lukijani! Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen. Taukoa on ollut kuten varoitinkin keväällä. Syksyn aikaan kyllä kudoin kovasti, mutta tietokoneeni oli henkisesti rähjähtänyt ja oli muita onkelmia, joten en ole saanut voimaa paljon päivitellä. Nyt lupaan olla ahkera poika..!
Lukuisat ihailijani (varsinkin eräs tietty stalkkeri) ovat kaipailleet hengentuotoksiani, ja siinä samalla kävijälaskuri on pongahtanut ihan mukavaan nousuun.

No juu, viime vuosi oli ihan tuottelias ja mukava muutenkin. Kesäaikaan tosiaankin vietin lähinnä siestaa, mutta oli minulla silloinkin yksi vähän isompi projekti. Se oli ystävälleni tekemä villaponcho, jossa käytin aiemmin mainostamaani pitsineuletta. Se oli aika aikaavievä työ, vaikka lanka olikin paksua. Tein sitä kesän kuumimpaan aikaan, joten hiki kyllä roiskui! Yleensä kudon omalla sohvallani istuen, mutta nyt tuli kuumia aaltoja, joten jouduin huhkimaan alushoususillani parvekkeella. Muutamat naapurit loivat minuun hieman oudoksuvia katseita, ehkä en ole kovin heteronormatiivinen. En kyllä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kuulostaa hienolta.

Ponchosta tuli kyllä oikein kiva mielestäni, valitettavasti unohdin ottaa siitä kuvan, mutta yritän hoitaa sen vielä jossain vaiheessa..

Sitten syksyllä alkoi kiihkeä joululahjojen valmistelu. Tässäpä ensin kuva veljentyttärelleni tekemistä sukista ja lapasista. En tiedä olivatko ne sopivat, mutta aika pikkuiset ja söpöt niistä tulivat. Lapasissa ei ole ollenkaan peukaloita.

Seuraavassa kuvassa on rakkaalleni tekemät nänni-lapaset. Lanka on kyllä tosi hauskaa, jälleen kerran ei ollenkaan lempivärejäni, mutta lopputulos on herkullisen karkkimainen..

Suunnittelin oheisen käärmeen ihan itse, se olikin kyllä helppo ja mukava homma. Käärmeen nimi on Mato Luikero ja se on lahja suloiselle veljentyttärelleni. Kokemukseni mukaan pumpuli paakkuuntuu helposti varsinkin pesun yhteydessä ja siksi käytinkin täytteenä tekokuituvanua. Ostin Tarjoustalosta halvalla tyynyt ja revin sen auki. Hyvää pehmeää täytettä ja riittoisaa, siitä riittää vielä tuleviinkin töihin.

Kutomisessa ainakin itselläni on se paha puoli, että kaikki aika menee lahjojen tekoon. Ei oikein ole aikaa tehdä itselle mitään. Itselläni on lähinnä kaulaliinoja, parit lapaset ja yhdet sukat. Tavoite onkin, että teen vastaisuudessa lahjoja hieman keskitetymmin ja niukemmin, ja yritän nauttia käsitöiden terapeuttisesta leppoisuudesta. Ainoa must-juttu on joulusukat äidille. Uskon että ne tulevat tarpeeseen ja miellyttävät..

Juupajoo, yritän tässä aina silloin tällöin päivitellä plokia, uusia projekteja on jo luvassa. Niin ja tää Blogger on ihan paska. En saanut tähän kuvia ja kaikki meni ihan pyllylleen. Yritän saada kuvat julkaistua eri viestissä.

Ne puuttuvat kuvat

2011-01-21T09:36:00.000+02:00

Pitsineuleen ihanuus

2010-05-18T17:34:00.002+03:00

Näin kesän korvalla on hyvä muistella talvella tehtyjä töitä. Tässä esittelen lupaamiani kuvia. Malleina toimii anonyymisti minä ja eräs söpöläinen...

Ja tässä on tekemäni sitruslamppu iltavalaistuksessa.

Nyt täytyy tunnustaa, että aiemmin hehkuttamani ryijyprojekti on päättynyt hermoromahdukseen. En ole vielä henkisesti valmis sellaiseen koítokseen, joten katsotaan joskus tulevaisuudessa uudestaan.

Sen sijaan olen löytänyt pitsineulonnan ihanuuden. Löysin jostain sellaisen helpon reseptin, mutta lopputulos on kivan näköinen. Hauska kokeilla välillä jotain ihan erilaista. Neuleesta tulee poncho, mutta se on vielä salaisuus...

Talven viimeinen pipo

2010-04-09T12:51:00.000+03:00

Hei taas pitkästä aikaa. Tässä kohtaa voisin mainita, että olen siirtynyt stikkaamisessa kevätolotilaan. Eli puikot kilisevät vähän harvemmin kuin talvisaikaan. Yritän kuitenkin päivittää tätä hienoa plokia silloin tällöin, mutta varmasti sitten syksyllä taas enemmän...

Viime aikoina olen väsännyt pipoja. Ensin tein siitä pahan onnen nepalilaisesta villasta lätsän. Tai siitä piti tulla lätsä. Tein sen StitsuPitsu -kirjasta löytämälläni ohjeella, mutta siitä tuli ihan liian pieni. Yleensä en tee mitään ilman ohjetta ja nyt meni kyllä pieleen ohjeen kanssakin. No, ratkaisuksi tuli jälleen kerran huovuttaminen. Pesin sen pesukoneessa ja sitten venytin voimakkaasti ja ihan hyvä myssy siitä tuli. Sellainen Jacques Costeau -tyylinen, korvat pitää jättää hörölleen. Voisin myöhemmin laittaa siitä vielä kuvan.

Sitten tein ystävälleni 30-vuotislahjaksi raidallisen pipon. Se tehdään tasona lyhennetyin kerroksin. Itselläni on sellainen ja se on sellaista hiippamallia, aika huomiotaherättävä. Tästä lahjapiposta tuli vähän miedompi ja myöskin liian iso. Ystäväni ei valitettavasti ole vesipää, joten pidänkin pipon itselläni ja teen ystävälleni uuden.
Aijai, lupaan laittaa pian kuveja...

Minulla on suuria suunnitelmia... Meinaan tehdä RYIJYN! Aihe on vielä salaisuus, mutta projekti on jo aluillaan. Tilasin netistä juuttikangasta pohjaksi ja tänään aion ostaa muutaman kerän lankaa. Lankaa ryijyyn meneekin aika paljon, joten mikään halpa projekti se ei tule olemaan. Katsoin Suomen Käsityön Ystävien sivuilta, että valmis ryijy voi maksaa jopa 1600 euroa! No, olen valmis panostukseen. Ihana ajatella, että ryijy on vaivalla valmistettu, ja sitten se kiertää vuosisatoja lapselta lapselle. Tosin minä olen hedelmätöin, mutta kyllä sen voi johonkin sukulaiselle kuitenkin heivata perinnöksi.

Kaiken lisäksi minuun on kevään koittaessa iskenyt puutarha- ja askartelukärpänen. Voin kai siitäkin tässä hieman kertoa... No, enpäs kerrokaan vielä kaikkea, mutta sen voin mainita, että minulla on itämässä jättepumpparnat, vihreää näkyy jo hyvin. Ihanaa, kun nyt on parveke, sinne tulee kesän mittaan vielä vähän kaikenlaista kivaa...

Ja askartelusta, niin, olen tekemässä upeaa kattolampunvarjostinta kuivatuista sitrushedelmistä! Lupaan jälleen pian laittaa kuvia...

Erinäisiä huovutustöitä...

2010-03-17T09:10:00.003+02:00

Sainpas vihdoin luo lattiatyynyt valmiiksi. Aika kivat niistä tulikin, suloisan kotikutoiset, eli suomeksi rupuset. Hyvä saada sisustukseeni vähän kirkkaampiakin värejä. Olen huomannut, että jos aina käyttää vain lempivärejään, on lopputulos usein tylsä. Siksi kannattaakin silloin tällöin valita yksityiskohtiin myös sellaisia värejä, joista kyllä pitää, mutta joita ei ikinä käyttäisi. Kas tässäpä hieman kuvaa, vein neitsyyden kameraltani, joka ei kyllä ole minun...

Ostin sitten FiinaNeuleesta sitä Kashmir Artsin nepalilaista ekovillaa. Kympillä sai sellaisen 250g köntsän. Ja se oli vaan sillein niputtuna, miten se nyt sanotaan, että se piti itse keriä keräksi. En ole koskaan ennen ostanut sellaista lankaa, vaikka olen nähnyt esim. Fritidsgarnin olevan sellaisella kiepillä. No, urpo kun olen, aloitin kerimään sitä tuosta noin vaan ja hups, se oli heti ihan solmussa. Luulen nyt ymmärtäväni miten toimia ensi kerralla, sillä lailla ovelammin... No joka tapauksessa suurin osa langasta, noin 150g, oli täydellisen pilalla. Mitä siinä voi kuin hinkata sitä ihanaa pehkoa ja voihkia! Epätoivoissani keksin, että voisin tehdä pyykkikoneessa huopapallon. Siitä tuli ihan kiva ja sitten kirjailin siihen - en ole kovin hyvä noissa neulahommissa - hienoja rasteja eri väreillä. Pidän sen ehkä itselläni koriste-esineenä, tai sitten annan sen veljentyttärelleni aktivointileluksi. En kyllä tiedä kehtaanko... Minun on aina vähän vaikea antaa lahjoja, kun tuntuu, että ne on niin kuppasia tekeleitä. No, tässäpä taas kuva...

Ja kyllä siitä nepalin villasta vielä koitui muutakin harmia, mutta siitä sitten ensi kerralla... Lopuksi vielä kuva hienosta kaulaliinakokoelmastani, jota en kyllä aio enää kartuttaa ennen ensi talven kutomistuokioita...

Stikkaamisen lumoa...

2010-03-04T14:05:00.000+02:00

No kyllä se stikkaushimo sitten palasi. Tein eilen illalla pitkän pätkän yhtä raidallista lattiatyynyä. Niitä on tarkoitus tehdä kaksi isompaa ja yksi pienempi. Suunnittelen tietysti samalla jo seuraavia töitä... Sain joululahjaksi sen StitsuPitsu -kirjan miehille ja siinä on monta kiinnostavaa ohjetta. Ei mitään pastellisia kurppatissivillapaitoja mitä yleensä vastaan tulee, vaan miehekkäitä vaihtoehtoja.

Nyt kun ei tarvitse vielä murehtia ensi joulun lahjoista, voin keskittyä kaikkiin muihin ihanuuksiin. Tarkoituksena olisi ennen syksyä tehdä ainakin yksi villapaita ja yksi hattu. Ihan itselle välillä. Saa nyt nähdä millainen kesästä tulee, kun yleensä parhaat inspikset tulevat syksyllä ja talvella, ja tietysti mielisairaalassa...

Voi kunpa Herra antaisi mulle jostain vähän lisää rahaa. Ei meinaa mitään jäädä lankaostosten varalle, mulla kun on viime aikoina ollut tätä lievää peliongelmaa. Mutta on sekin kiva vaan haaveilla... Olen viime aikoina melkein nähnyt märkiä unia yhdestä nepalilaisesta luomuvillalangasta, jota saa Fiinaneuleesta. Siitä ajattelin tehdä sen hatun itselleni. Jotkut ei tykkää karkeasta langasta, mutta minä suorastaan rakastan sellaista. Mitä karkeampi, sen parempi...

Lankoja ja antipatiaa...

2010-03-02T11:50:00.001+02:00

Ostin sitten eilen Prismasta Novitan flip flop -lankaa. Olen sitä pitkään himoinnut, se kun tuntuu materiaaliltaan mukavalta ja värit ovat kivat. Värit ovat melkein pastellisia, mutta eivät ihan, minähän en pastelleja siedä... Ostin 9 kerää, kun ajattelin neuloa pari lattiatyynyä, enkä halua langan loppuvan kesken. Novitalla on ärsyttävä tapa tuoda kivoja lankoja markkinoille pariksi kuukaudeksi ja sitten lopettaa valmistus. Näköjään flip flopkin jäi lyhytikäiseksi, sitä kun ei enää mainita Novitan sivuilla. Ja Malmin Prismasta se oli jo melkein loppu, mutta kiitos Herralle sitä oli riittävästi Itäkeskuksessa.

No, sitten aloittelin illalla ihanan neulomistuokion, mutta voivoi... Jostain syystä minut valtasi kauhea anti-inspiraatio. Olen käsityöharrastuksessani hyvin inspiraatiohakuinen, joten jätin homman suosiolla kesken. En tiedä mikä siinä oli, ehkä langan luisto oli vähän huono ja kädet hikiset... Eniten epäilen syylliseksi kyllä pyöröpuikkoja. Minusta ne ovat hieman epätunnelmalliset, stikkaan paljon mieluummin pitkillä tai sukkapuikoilla.

No, olen luonteeltani hieman epävakaa, joten luultavasti kutomahimo iskee ennemmin kuin myöhemmin. Yritän varmaan jo tänään uudelleen. Olen tämän vuoden puolella kutonut sen verran harvoin, että kyllä sormet jo kaipaavat jotain näpräämistä.

Juu, mutta kyllä se flip flop on ihanan tuntuista, tykkään sellaisesta luonnollisesta muovin kosketuksesta. Nyt ne 9 kerää ovat pöydälläni esillä, joten voin ihastella ja hiplailla niitä himoiten...